lauantai 18. kesäkuuta 2011

Pertti Nieminen: Maailma pitäisi aloittaa alusta



Vanhat tiesivät 
että tuuli käy 
          ja ruoho lakastuu 
ja ruohon mukana kaikki kukat.
Tuntuu hyvältä tietää, että puut,
         että monen metsän puut
elävät, vaikka maailmani loppuu.


Pertti Nieminen, Maailma pitäisi aloittaa alusta. Runoja. Runoja tunteville, Otava 2009.

Pertti Niemisen kauniin, viisaan ja helposti lähestyttävän runokokoelman Maailma pitäisi aloittaa alusta teemoja ovat luonnon rakastaminen ja kunnioittaminen, vanheneminen ja isovanhemmuus. Isoisän lempeyteen tuo särmää maailman menon kritiikki:

En jaksa enää pilkata 
niin kuin nuorempana.
Sitä paitsi:
olisipa outo päättäjä
joka runoja lukisi
saati että ymmärtäisi lukemansa. 

Terävin kritiikki tulee kuitenkin lapsenlapsen kynästä:

MAURA, silloin 7


kirjoitti isoilla kirjaimilla 
työpöytäni papareihin, 
mitä ajatteli: 
           "Minun mielestäni
maailma pitäisi aloittaa alusta."


Mauralla on muitakin hyviä ajatuksia:

"Tämä on ihan kuin meidän toinen koti", tuumi Maura pienenä
läntisellä rinteellä.
    "Kuinka niin", ihmetteli Larisa, "eihän meillä ole kuin yksi koti."
   Maura selitti: Katsos minänä tarkoitan sitä, että me voimme 
täälläkin olla aivan tavallisesti."


Vanhenemisen ja isovanhemmuuden runot tuovat mieleeni toisen suomalaisen pitkän linjan runoilijan, Lassi Nummen vuonna 2003 ilmestyneen runoteoksen Olemassa toisillemme (joka on ilmestynyt samassa kaunisasuisessa Otavan Runoja tunteville -sarjassa. Lassi Nummi kirjoittaa kokoelmassaan  muun muassa näin:

Suru


Unen käärö. Kiertyneenä 
valosta poispäin herään, 
käärö avautuu, käännyn
selälleni. Kuollut, toissa päivän aamuna, 
seitsemänkymmenen kolmen ikäisenä. 
Täytän ensi syksynä seitsemänkymmentäkolme. Tarkoitan, 
yritän sanoa itselleni, että suru on tavallaan turhaa,
että me kaikki, elämän laki, että 
ei ole aihetta surra sääliä ketään erikseen, 
ei itseä, ei muita
kuolevaisia


paitsi ehkä niitä
jotka heräävät 
tänä aamuna, tai jonakin tulevana, 
hyvin yksin.


Pertti Nieminen puolestaan kirjoittaa vanhenemisen vaikutuksesta ajan ja elämän kokemiseen näin:

Vanhat tiesivät
että maailmanlopun edellä
ajan riento kiihtyy.
Olen siinä iässä, että maailmani
on pian lopullaan, 
ainakin kuut kiitävät, 
eivätkä viikot viivy
enää niin kuin silloin, kun nuorena
pitkästyin joutoaikaan. 
Mutta silloin ainakin aurinko paistoi
kaikki kesät.
Mitä varten nyt sataa aina,


Ihanaa viikonloppua kaikille, sateesta huolimatta!

Kirjasta on kirjoittanut myös Reeta Karoliina.

14 kommenttia:

  1. Upeasti otsikoitu runoteos ja hienoja runoja! Olipa mukava tutustua tähänkin! :-) Kesäsateista viikonvaihdetta sinullekin!

    VastaaPoista
  2. Pertti Niemisen nimi on näköjään pantava korvan taakse, ovat nämä niin oivaltavia ja hienoja runoja! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Paula, sadetta tosiaan tuntuisi riittävän :)!

    Kiva että sinäkin tykkäsit näistä, Anki! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä postauksesta! Sen innoittamana kaivoin esiin oman vanhan postaukseni samasta kirjasta ja laitoin sen oman muistini virkistämiseksi nyt myös omaan uudempaan kirjablogiini.

    Pertti Niemisen oma lyriikka on todellakin jäänyt hänen kiinan suomennostensa varjoon.

    VastaaPoista
  5. Kiva että sinäkit olet kirjoittanut tästä hienosta kirjasta Marja-Leena; käyn kurkkaamassa ja linkitän tähän, kun ehdin :).

    VastaaPoista
  6. Olen aina tykännyt sekä Pertti Niemisen että poikansa Kai Niemisen runoista. Totta, että tämä Otavan kirjasarja on kaunis myös ulkoisesti; omasta hyllystäni löytyvät tässä sarjassa julkaistut Saila Susiluodon ja Sanna Karlströmin kirjat.

    VastaaPoista
  7. Minusta tuntuu, etten ole Kai Niemisen runoja juuri lukenut, ainakaan kokonaista kokoelmaa. Kirjailijan työmaat -kirjan yksi kirjoittajista oli Kai Nieminen, joka kirjoitti osuvasti, että hänen työmaansa on kirjallisuus; niin kääntäminen, runojen kirjoittaminen kuin muut kirjoitus- ja tutkimustyöt. Yllätyin sitä lukiessani: ai Kai Nieminen on kirjoittanut runojakin! Minulle hän on ennen kaikkea kotimaisen kirjallisuuden emeritusprofessori, joka on toimittanut paksun opuksen Suomen kirjallisuuden historiasta :). Pitääpä tutustua poika-Niemisenkin runoihin!

    Minulta löytyvät tässä postauksessa mainittujen Runoja tunteville -kirjojen lisäksi sarjasta Juuli Niemen proosarunoteokset Tara sekä Pitkästä ilosta, joista ensiksi mainitussa on oranssi ja toisessa pinkki kansi :). Mainitsemiasikin (mikä sana! meniköhän oikein?) runoilijoita olen lukenut.

    VastaaPoista
  8. Kiva kun linkkasit blogiini! Tämä on tosiaan valtavan ihana kirja! <3

    VastaaPoista
  9. Niin on! Kiitos itsellesi, Reeta Karoliina, postauksesi ansiosta bongasin tämän kirjakaupan hyllystä :)

    VastaaPoista
  10. Voi, tuo lapsen ajatus siitä, että maailma pitäisi aloittaa alusta, on niin riipaiseva. Kyllähän sitä aikuisenkin näkökulmasta monesti on tullut miettineeksi, että maailmassa on aika moni asia mennyt vikaan; jos voisikin aloittaa alusta.

    VastaaPoista
  11. Minähän en ole mikään runoihminen, mutta Niemisen runoista olen aina kovasti tykännyt!

    VastaaPoista
  12. Kiva kuulla Karoliina! Niemisen runot ovat jotenkin ihanan helposti lähestyttäviä ja antavat paljon.

    VastaaPoista