lauantai 30. heinäkuuta 2011

Riitta Jalonen: Kuvitte itsellesi mies



Riitta Jalosen romaanin Kuvittele itsellesi mies (Tammi 2006) lukeminen pian Todistaja Brigitin talossa -teoksen jälkeen tuntui hämmentävältä, vähän kuin kohtaisi vanhoja tuttuja uusissa yhteyksissä. Jälleen kohtaan Jalosen kirjan sivuilla naisia, jotka purkavat suruaan ja vihaansa hiljaisesti, esineitä särkien ja huonekasveja kiusaten. Madeiran-matkalta palaava Mirjami saa kuulla, että hänen poissaollessaan kotona on asunut toinen nainen, kuvataiteilija Inari Ojut. Mirjami heittää parisängyn lakanat ja peitot sekä petollisen miehensä vaatteet ulos hankeen ja raahaa patjat naapurin pihavarastoon. Inari puolestaan on "vierailunsa" aikana, Kalevin poissa ollessa, vaihtanut valokuvien paikkoja, kuvitellut itsensä jo kotoa muuttaneiden kaksostyttöjen äidiksi ja sammuttanut hellästi hoidetuilta kasveilta vihervalot. Tiedostamattaan Inari osuu viattomia kasveja vahingottaessaan Mirjamin ja Kalevin avioliiton kipupisteeseen: kasveja hoidetaan paremmin kuin parisuhdetta, ja vuosia sitten Mirjami on hylännyt unelma-ammattinsa meteorologina ja opiskellut Kalevin rakastamaa puutarha-alaa. Muistoksi nuoruudenhaabeestaan Mirjami olisi halunnut kaksotyttöjen nimeksi Tuuli ja Meri, mutta miehen toiveesta toisesta tuli proosallisemmin Jaana. Mirjami on kadottanut itsensä ja kohdistaa sen vuoksi toiveensa läheisiinsä. Kun kaksostytöt eivät kotoa muuttaessaan haluakaan mukaansa äidin heitä varten säästämiä astioita, Mirjami paiskaa ne yksitellen lattiaan.

Yhtä vähän kuin Brigitin talon Iiris, joka hävittää kaikki vanhat tavaransa hajonneen avioliittonsa jälkeen, pystyy Mirjami pakenemaan menneisyyttään ja kipeitä tunteitaan muistoista latautuneita esineitä tuhoamalla. Romaani seuraa Mirjamin ja Inarin tuntoja ja ajatuksia, Kalevi jää sivuosaan. Kirjan kansikuva ilmaisee asetelmaa hyvin: Kalevi on naisten elämässä kuin paperinukke, josta he voivat kinastella, mutta joka voidaan yhtä hyvin unohtaa laatikon pohjalle. Tai kuin Mirjamin kengät, jotka hän ystävällisesti lainaa liian suuriin kenkiin sonnustautuneelle Inarille tämän näyttelyn ensi-illassa. Inari unohtaa tahallaan palauttaa kengät Mirjamille, ja yhtä mielellään hän olisi lainannut taidetoimittajana työskentelevää Kaleviakin vähän pidempään.

Jalosen koruttomasta kerronnasta ja henkilöhahmoista tulee mieleen Tove Janssonin novellien ja romaanien hahmot, esimerkiksi Kunniallisen petkuttajan Katri ja Anna. Päällepäin käyttäydytään hillitysti, mutta pinnan alla on tummia tunteita ja salaa tehdään pientä jäynää toiselle. Mirjami ja Inari eivät ole kuitenkaan pahoja tai läpeensä itsekkäitä, pikemminkin vähän hukassa. Heistä löytyy silti myös voimaa.

Kuvittele itsellesi mies on kolmiodraama kuten juuri lukemani Annamari Marttisen Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä. Mutta siinä missä Marttinen kuvaa pettämistä ja mustasukkaisuutta biologisten viettien toteutumisena ja teksti hekumoi rakastavaisten kohtaamisilla, Jalosen kirja on psykologisempi, kuin tutkielma avioliitosta, pettämisen aikaansaamista tunteista ja naisten välisistä suhteista (naisten, jotka ovat ihmisiä, eivät naaraita kuten Marttisen kirjassa). Marttisen Inarin (sattumalta sama nimi kuin Jalosen henkilöhahmolla), Antonin ja Marjan kokema mustasukkaisuus on katkeransuloisen tunteen häivähdyksiä, Jalosen Mirjamilla ja Inarilla se on sisältä päin jäytävä, kylmä tunne, joka sekoittuu muihin menetyksen ja hylätyksi tulemisen tunteisiin.

Jälleen kerran palaan Brigitin taloon, jossa myös käsitellään menetystä ja jotakin hyvin syvältä kumpuavaa vaille jäämisen tunnetta. Kipupisteitä on käsiteltävä jotenkin; Brigitin talossa puhdistava elemetti on tuli, joka tuhoaa vanhoja muistoja ja polttaa metsän, jossa alkaa pian versoa uutta. Kuvittele itsellesi miehessä  taimet ja puut ovat myös tärkeitä, ja kertoessaan Kaleville tietävänsä tämän suhteesta Inariin Mirjami tunsi itsensä puuksi, joka kasvoi keskellä keittiötä ja jonka mies kiersi kaukaa kuin olisi jo alkanut pelätä puun kaatuvan päälleen. Tämän metaforisen puun lisäksi kirjassa kaatuu puu ihan oikeasti, Mirjamin ja Kalevin pihalta poistetaan harsuuntunut hopeakuusi, että se ei kaatuisi myrsyssä heidän kotinsa päälle. Tärkeää vanhan ja virheellisen poistamiseksi tehtävässä prosessissa on myös siivoamisella, pois pyyhkimisellä:

Hän huuhtelisi koko talon vedellä, pesisi kaiken, seinätkin ja katot. Vaikka paperitapetit vaurioituisivat vedestä, hän pesisi ne silti. Hän pesisi myös kellariin piilotetun muotokuvan, liottaisi kerros kerrokselta kaikki värit pois niin, että Inarin työstä jäisi jäljelle vain valkoinen pohjakangas.


Samaan aikaan Inari tekee omaa surutyötään tahollaan. Mirjami on nainen, joka on menettänyt paljon ja pelkää menettävänsä vielä enemmän; Inari sen sijaan on pikemminkin nainen, joka ei ole koskaan saanut mitään, minkä menettämistä pelkäisi yhtä syvästi kuin Inari.

Kuten Todistaja Brigitin talossa, myös Kuvittele itsellesi mies on kirja, joka on näennäisen yksinkertaisen pinnan alla kompleksinen ja monilla merkityksillä kirjottu. Kirja, joka jää kaihertamaan mieleen vielä kauan lukemisen jälkeenkin.

Tästä romaanista ovat kirjoittaneet myös Naakku ja Hanna. Osallistun Jalosen romaanilla myös Suomalaisen keskiluokan arki -haasteeseen.

12 kommenttia:

  1. Voi että. Riitta Jalonen alkaa kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän. En ole lukenut mitään hänen kirjojaan, mutta kuten joskus taisin jo mainitakin, hain Todistajan Brigitin talossa kirjastossa viime viikolla.

    VastaaPoista
  2. Niin minuakin, Katja :). Ajattelin lukea lähiaikoina kaikki Riitta Jalosen romaanit, jotka löydän helpolla kirjastosta. Minun on helppo luvata se itselleni, sillä ne taitavat kaikki olla tällaisia suht lyhyitä (Kuvittele itsellesi mies on 160-sivuinen), kun taas Olli Jalosen teokset ovat aika tiiliskiviä, mutta niihinkin aion jossain vaiheessa tutustua. Näissä kahdessa jo lukemassani R. Jalosen romaanissa on niin paljon yhteistä tematiikkaa, että uskon sen näkyvän muissakin kirjoissa ja että uuden kirjan lukeminen aina syventää kokemusta näistä aiheista - se tuntuu todella palkitsevalta!

    VastaaPoista
  3. Voi ei! Minun piti lainata tämä(kin) äidiltäni, mutta tajusin juuri, että se jäi kuitenkin hänen hyllyynsä. No, siellä se on tallessa myöhempää lainaa varten. :)

    Minä olen lukenut Jalosen aikuisten romaaneista vain Hyvää yötä, Irma Nooran, joka ei ollut mielestäni mitenkään huippuhyvä. Paljon ihanaa psykologista syväluotaamista, mutta kokonaisuutena kirja ei hirveästi sytyttänyt. Uskon, että tämä nyt arvioimasi on parempi.

    Suosittelen aikuisillekin Riitta Jalosen Tyttö ja naakkapuu -kuvakirjatrilogiaa, jonka kuvitukset on tehnyt ihana Kristiina Louhi. Kirjat käsittelevät isän kuolemaa jne., ja ovat aivan mahdottoman upeita, tunnelmaltaan tiheitä lastenkirjoja.

    VastaaPoista
  4. Huomaan lukeneeni tämän, kiitos kun palautit mieleen! Tuo kansikuva on kyllä aika osuva, ihan kuten sanotkin. Muuta en ole Riitta Jaloselta ainakaan tietääkseni lukenut ja tämän ahmin sellaisena kevyenä kesäpokkarina kerran Italiassa. Kirjoituksestasi huomaan, ettei se niin kevyt ollutkaan kuin mielentila ja lomafiilis ja parvekkeen tuuli ja ne pikku leivokset, joita samalla söin. :D

    VastaaPoista
  5. Täällä vielä yksi, jonka olet saanut kiinnostumaan Riitta Jalosesta. Kiinnostavia lukuiltoja taitaa olla edessä!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kun palautit mieleen tämän hienon kirjan. Ei mikään niitä kaikkein kepeimpiä lukukokemuksia, ennemminkin aika rankkaa tekstiä, syvälle vaikuttavaa!

    VastaaPoista
  7. Karoliina, kun katsoin lainakirjapinoasi blogissasi, uskon tosiaan, että selviät seuraavaan kyläilyyn ilman tätäkin ;) - mutta muista ensi kerralla kuitenkin!

    Ainakin näissä kahdessa lukemassani Jalosen romaanissa henkilöiden ahdistus (ja ilonpilkahduksetkin toisaalta) välittyy niin voimakkaasti tekstiin, että nämä lyhyet romaanit ovat suhteellisen hidaslukuisia, mutta antoisia. Välillä sitten kaipaa jotain värikkäämpää luettavaa.

    Tuo lastenkirjatrilogia on hieno; olen lukenut niistä ainakin kaksi ja ensimmäisen osan lapsille ääneen, pitäisi taas lainata nyt kun lapset ovat vanhempia kuin silloin, kun kirjat ilmestyivät.

    Ilse, takakannen perusteella tätä voisikin kuvitella (!) kevyeksi (ja onhan tämä esineenä kevyt ;)) ja siksi Kuvittele jne jäikin minulta kesken muutama vuosi sitten, kun odotin suurta tunnemyrskyä (siis ulkoisesti) ja intohimoja ja sitten tämä olikin tällaista hillitympää. Mutta nyt tiesin mitä odottaa ja luin rivien välitkin.

    Liisa, kiva kuulla ja olen aika varma että pidät Riitta Jalosen teksteistä!

    VastaaPoista
  8. Erja, lukukokemuksena juuri sellainen kuin kuvailit - mietin vieläkin, mikä oikeastaan oli Brigitin talon Iiriksen perimmäinen suru ja nyt mielessä pyörii tämän romaanin naisten ongelmat - ainakaan minulle kumpikaan teos ei avautunut täysin, siis henkilöiden salaisuudet, mutta niitä on mielenkiintoista pohtia

    VastaaPoista
  9. Oijoi, tämäkin vaikuttaa kovasti kiinnostavalta! Todistaja Brigitin talossa on toinen minulla tällä hetkellä kesken olevista romaaneista - ja tykkään kauheasti! Enkä olisi tiennyt koko kirjasta mitään ilman sinua, siispä iso kiitos!! <3 Tässä on nyt sen virtuaalisen kukkapuskan paikka! :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos Sara! Ihana että tykkäät Brigitin talosta <3

    VastaaPoista
  11. Tällä kirjalla on minusta aina ollut kauhean kiehtova nimi. En ole silti tähän tarttunut, olen niin huono lukemaan kotimaisia nykyään. Mutta jonain päivänä vielä...

    Olli Jaloseltakin olen lukenut vain yhden kirjan, Hotelli eläville.

    VastaaPoista
  12. Niin minustakin, sen sijaan Hyvää yötä, Irma Noora kuulostaa jotenkin ahdistavalta (ja kun luin kuvauksen kirjasta, se kertookin aika ahdistavista aiheista).

    Minua kiinnostaa kovasti Olli Jalosen Poikakirja ja joku muu, mitä katselin kirjastossa mutta jonka nimeä en muista. Nyt kuitenkin karttelen paksuja kirjoja ja siihen Riitta Jalosen kirjat sopivat hyvin :).

    VastaaPoista