tiistai 12. heinäkuuta 2011

Vesa A. Korhonen: Hyvä, parempi, valmis (Kirjallista elämää)


Paulan mainion Kirjallista elämää -haasteen innostamana tutkin pari viikkoa sitten kotikuntani pääkirjaston kirjoittamisaiheista hyllyä erityisen tarkkaan. Etsin erityisesti Antti Tuurin kehuttua Kuinka kirjoitan romaanin -teosta, mutta Tuurin kirjallisen elämäkerran lisäksi halusin luettavaksi jonkin kirjoitusoppaan, joita olen lukenut viimeksi varmaankin Äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaopintoihin liittyen. Luovan kirjoittamisen opetus ja opiskelu on minusta kiehtova aihe: sanataiteen opetus on marginaalissa verrattuna esimerkiksi musiikin tai kuvataiteen opetukseen, mutta kirjoittamisen opetuksen ja ohjauksen arvostus kasvaa vähitellen ja yhä harvempi kirjailija tulee enää "pystymetsästä" - monet ovat käyneet oriveden opistonsa ja kriittiset korkeakoulunsa. Kirjoittaminen on myös monelle rakas harrastus, joka voi toimia varaventtiilinä pöytälaatikossa tai olla tavoitteellista, julkaisemiseen pyrkivää. 

Monet kirjoittajat kärsivät valkoisen paperin kammosta tai aiheen puutteesta, mutta yleinen ongelma on myös, että tekstiä kyllä syntyy, mutta valmista ei tule. Vesa A. Korhosen Hyvä, parempi, valmis - eli miten kirjoittaa se loppuun asti (Muruja-kustannus 2009) paneutuu nimensä mukaisesti viimeksi mainittuun ongelmaan. Korhosen (jonka ensimmäinen kirja tämä kirjoittamisen opas on) kirja on tarkoitettu lähinnä harrastekirjoittajille ja aloittelijoille: Tekijä kulkee kirjallisessa virrassa huomattavasti lähempänä tuota villin vallatonta rantaa. Jos se tuntuu ongelmalliselta eikä uteliaisuus tunnu kantavan, niin kenties on parempi jättää lukeminen jo tähän. Kiitos ajastasi. Sammuttaisitko valot lähtiessäsi. Korhosen teos ei keskity mihinkään tiettyyn tekstilajiin eikä edes rajaa fokusta fiktiivisten tai tietotekstien käsittelyyn, vaan tekstin työstämisestä puhutaan yleisellä tasolla.

Varmaankin tällaiselle kansantajuiselle, tulostimista, tekstinkäsittelyohjelmista ja kirjoittamisharrastuksen vuosikuluista jutustelevalle oppaalle on tilausta. Kirjoittamisen tekniikalle eli tietokoneille ynnä muille laitteille on kirjassa oma lukunsakin, jossa mainitaan muun muassa tulostimien ja värikasittien hintoja. No, julistihan Mika Waltarikin aikoinaan: "hanki kirjoituskone" klassikoksi muodostuneessa oppaassaan Aiotko kirjailijaksi? (1938), ja nykyään useimmat  Waltarin käytännön ohjeista ovat tietenkin vanhentuneita (teoksen kaunokirjallinen arvo sen sijaan ei). Nykyään tekniikka ja ohjelmistot vanhenevat todella nopeasti, enkä usko, että Korhosen kirjan liitteenä olevat Office Word 2003:n käyttöön liittyvät vinkit ovat enää kovinkaan ajankohtaisia. Kaipaan kirjallisuuten ja kirjoittamisen opetukseen hitautta ja syvyyttä, joka kestää aikaa. Kiehtovan tarinan resepti ei ole varmaan paljonkaan muuttunut vuosisatojen saatossa, mutta tavat tallentaa ja jakaa tarinaa eteenpäin aikalaisille ja tuleville kuulijoille ja lukijoille ovat tietenkin muuttuneet.

Kirjoittamisen prosessia käsittelevässä luvussa Korhonen antaa vinkkejä tekstin työstämiseen. Liiallisten rönsyjen karsimiseen hän rohkaiseen osuvasti: "Poistaminen ei ole tuhoamista, pikemminkin varastoimista myöhempää käyttöä varten." Jokin tekstinpätkä, henkilöhahmo, teema tai juonenkäänne ei ehkä mahdu juuri työn alla olevaan käsikirjoitukseen, mutta johonkin toiseen tekstiin se saattaa kuulua.  Kirjoittajan "jumia" tai "blokkia" Korhonen pitää normaalina työhön kuuluvana vaiheena, joka paljastaa kirjoitustyön laajuuden ja vaativuuden. Lääkkeeksi "tekstipöhöön" hän ehdottaa kunnollisen tauon pitämistä, kuitenkin niin, että kaikki sekavatkin tekstin jatkoa koskevat ideat kirjataan talteen vaikkapa ranskalaisilla viivoilla - sitä hetkeä varten, kun tekstiin jaksaa taas tarttua.

Laajin oma kirjoitusprojektini on ollut gradu, joka on yhä - no, kesken. Sitä kirjoittaessani toimin poistojen kanssa juuri niin kuin Korhonenkin kehottaa tekemään: perustin poistoille oman tiedoston, jossa tekstifragmentit olivat tallessa, jos niitä joskus johonkin kaipaisi (oppiaineemme professori kutsui joskus tällaisten hylättyjen tekstinosien hyödyntämistä kannibalisoinniksi). Tekstin karsiminen on Korhosen mukaan hyvä keino myös silloin, jos "teksti lähtee omille teilleen". Tekstin harharetket ovat toisaalta myös hyvä merkki, joka kertoo siitä, että teksti elää. Joskus alkuperäisen tekstin turhilta tuntuvat 
rönsyt ovat uuden tekstin versoja. Silloin, kun uusia teksti-ideoita suorastaan pursuaa, ei kannata harhautua keskeneräisestä tekstistä liiaksi sivupoluille vaan 

Hyvä, parempi, valmis sisältää myös tarinan omasta synnystään, eräänlaisen "tapaustutkimuksen" Korhosen kirjoitusprosessista. Lopuksi lainaan vielä Korhosen kiteytyksen kirjansa sanomasta, "johtopaatoksen": Opi työstämään tekstiäsi ankarasti ja sitä kautta saamaan jotakin valmiiksi. Kaiken muun, lukijat, tekstin lajit, tyyli- ja tehokeinot, julkaisemisen kiemurat, voit omaksua ja oppia sitten myöhemmin. Uskon, että Korhosen teoksesta aloitteleva kirjoittaja löytää rohkaisua ja käytännön vinkkejä, mutta minkään tietyn tekstilajin ongelmien kanssa kanssa kamppailevalle tai syventäviä kirjoitustaitoja etsivälle tämä kirja ei ole se oikea.

P.S. Verkossa surffaillessani löysin mielenkiintoisen kirjoittajablogin, Kirjoita romaani. Blogi on kesän ajan tauolla, koska sen kirjoittaja keskittyy käsikirjoitukseensa, mutta odotan innolla jatkoa syksyllä!

9 kommenttia:

  1. Kiitos näistä postauksistasi! Vähän ujosti uskallan vinkata omiin wannabe-tyttökirjoihini, eli Betty-sarjaan, jonka ensimmäinen osa löytyy tästä linkistä. Blogikirja ei ole tietenkään sama kuin oikea, nostalginen tyttökirjaklassikko, mutta jospa tässä olisi lomalukemista. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitoksista ja vinkistä, Kaisa - mennen heti kurkkaamaan :).

    VastaaPoista
  3. Tosi kiva nosto taas kerran ja hieno kirjoitus! Kiitos haasteeseen osallistumisesta!

    Itse luin äitienpäivän jälkeen Kai Vakkurin Sinä kirjoitat kirjan, joka oli paljon samantyyppinen kuin tämä Korhosen opas, mikäli oikein ymmärsin. Vakkurilla vain on pitkä kirjoittajatausta itsellään, kasa julkaisuja ja siis kokemusta mitä ammentaa oppaaseenkin. En kirjoittanut siitä erillistä postausta kuitenkaan blogiini. Vakkurin opas on ohut ja nopealukuinen. Kirjoittajille ihan kiva kainalosauva :-), joten suosittelen kirjoittajia katsomaan, olisiko siitä tueksi itselle.

    Sinänsä hauska ajatus kirjoittaa ensimmäisenä pitkänä tekstinään opas siitä, miten pitkä teksti kirjoitetaan :-D. Siinä polussa on totisesti omat kantonsa ja kivensä, joiden kohdalla on osattava nostaa jalkaa ettei kopmpastu. Oliko kirjassa selitetty, miksi Korhonen oli päättänyt kirjoittaa juuri tämän oppaan, ja minkälainen kirjoittaja hän muuten on?

    VastaaPoista
  4. Palautin tämän kirjan juuri tänään kirjastoon, joten olen muistin varassa. Näin muistelen: Korhonen on koulutukseltaan filosifian lisensiaatti (alaa ei muistaakseni mainittu), eli on hän ainakin gradun ja lisurin kirjoittanut. Mutta tämä opas oli siis ensimmäinen julkaisu/painettu kirja (siis toki varmaan kirjoittanut lehtitekstejä ym.) Eli asiatekstien suht kokenut kirjoittaja. "Tapaustutkimuksessa" oli enemmänkin avattu motiivia ja ideaa kirjoittaa tällainen opas, mutta en nyt muista muuta kuin vaikutelman, että aihe oli lähtenyt omista kokemuksista ja pohdinnoista.

    Minusta kirja oli aika erikoinen, siinä oli esim. jossain kohtaa hymiö, joita en ole ennen painetuissa kirjoissa nähnyt :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kaikille, kesti reippaat pari vuotta ennen kuin itse huomasin tämän blogin. Kiitos monista mukavista sanoista ja hyvistä huomioista, esim. nuo tiettyyn ohjelmaversioon liittyvät tekniset ohjeet tosiaan usein vanhenevat kohtuullisen nopeasti. Mutta ei aina: Tällä hetkellä esimerkiksi teen muun ohessa pieniä teknisiä käännöstöitä, joissa työnantajan tarjoama tietty Computer-Assisted Translation -työväline toimii vain Office 2003-ympäristössä.

      Oppaan jälkeen olen julkaissut kolme fiktiivistä romaania, joita on yhteensä myyty suunnilleen saman verran kuin tätä opasta. Ei herättäne luottamusta opasta kohtaan :-) Mutta työlistalla on myös tämän oppaan uusi, täydennetty & laajennettu versio tässä välissä karttuneiden kokemusten pohjalta. Vain ajasta on puutetta... Opas aikanaan syntyi, koska tuntui että asiasta on jotain sanottavaa ja sitten se sanottava päätyi paperille loppujen lopuksi varsin helpossa prosessissa. Pohjalla oli muutamia julkaistuja scifi-novelleja vuosituhannen vaihteesta ja monenlaista pöytälaatikkoon kertynyttä kesken jäänyttä pitempää tekstiä jo 70-luvun lopulta asti. Eli iso kasa kokemuksia tilanteista joissa teksti ei koskaan valmistunut.

      Niin, tuo koulutusalani on luonnontieteellinen ala, pääaine tietotekniikka ja lisurini tarkempi aihe oli informaation diffuusio mobiiliyhteisössä. Se koostuu (alalle tyypillisesti) useista erillisistä julkaisuista ja niistä kirjoitetusta muutaman kymmenen sivun yhteenveto-osasta, joten siinä kohdassa en valtavia tekstimassoja joutunut yhdellä kerralla käsittelemään. Ja kun rakenne ja muoto olivat aika vahvasti valmiina annettuja, niin lisensiaatin tutkielma on mielestäni melkein lähempänä teknistä dokumentaatiota kuin "tavallista" kirjoittamista.

      terv. Vesa A. Korhonen
      wesley@sci.fi

      Poista
  5. Olen aivan tumpelo edelleen tekstinkäsittelyn kanssa. Pitäsi varmaan tutustua tähän oppaaseen.

    Tuo tiedoston perustamine poistoille on mainio idea. Tuntuu joskus niin pahalta, kun on mieletään saanut kirjoitettua jostain asiasta hyvin ja sujuvasti, mutta sitten se ei syystä tai toisesta sovikaan. Tuo poistotiedosto lienee parempi kuin tekstinpätkän ymppääminen väkisin johonkin.

    VastaaPoista
  6. Minustakin tuo on hyvä idea - jotenkin olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että poistot (paitsi jotkut ihan kököt, merkityksettömät) säilytetään, jos ei muuten niin varmuuden vuoksi. Huh, kun jo gradu tuntuu minusta laajalta niin voin vain kuvitella, millaista on yrittää hallita väitöskirjan tekstimassaa!

    VastaaPoista
  7. Niin, kiitos vielä tuosta linkkivinkistä Kirjoita romaani -blogiin! :-)

    VastaaPoista
  8. Ole hyvä - minusta se on aivan mahtavaa tekstiä, josta uskoakseni on hyötyä kirjoittajille ja joita kirjallisuudesta muuten vain kiinnostunut lukee mielikseen. Toivon, että mahdollisimman moni löytäisi ko. blogin!

    VastaaPoista