maanantai 24. maaliskuuta 2014

Blogien lastenkirjaviikko: Meidän perheen lukuhetki


Sinisen keskitien Bleue haastoi mukaan Blogien lastekirjaviikkoon (24.-30.3.2014), kirjoittamaan lastenkirjoista ja lukuelämyksistä erilaisten otsikoiden kautta. Tänään kerron meidän perheen lukuhetkistä, ja ainakin yhdestä toisestakin aiheesta olisi tarkoitus blogata Lastenkirjaviikon mittaan.

Koska olen kotona lasten kanssa, lukuhetkiä voi viettää mihin aikaan vaan, vaikka heti aamusta. Käytännössä aamutoimet, lasten omat leikit, ulkoilut, kerhoonviemiset ja -hakemiset sekä tietysti isompien lasten koulupäivät vievät sen verran aikaa, että meillä ei ole säännöllistä lukuhetkeä muulloin kuin illalla, ei ainakaan koko porukalla. Iltasatuhetkeen osallistuvatkin sitten kaikki; itse saatan joskus puuhailla omiani toisessa päässä taloa miehen lukiessa lapsille, mutta yleensä olen itsekin kuuntelemassa iltasatua tai lukemassa itsekseni omaa kirjaani. Iltasatuvastaavan viitta lankesi miehelle aika luonnostaan jo silloin, kun aloittelimme iltasaturutiinia esikoisen ollessa noin kaksivuotias; itselläni on vuosien varrella ollut yleensä illalla imetyspuuhaa ja muuta pienempien hoivailua, ja lisäksi tuntuu luontevalta, että päivätöissä käyvä isä antaa illalla aikaansa ja huomiotaan lapsille. Nykyään minäkin pystyn paremmin osallistumaan iltasadun lukemiseen, ja olemmekin välillä lukeneet vuorotellen miehen kanssa, joko samaa kirjaa tai sitten kahta eri kirjaa samana iltana.



Meillä on iltasatua kuuntelemassa 1, 4, 5, 6 ja 8 -vuotiaat lapset, ja on selvä, että sama kirja ei kiinnosta kaikkia lapsia. Pääosin menemme iltasadun suhteen isompien (eskarilaisen ja tokaluokkalaisen) ehdoilla, sillä päivällä luetaan enemmän pienemmille, mutta jos olemme suoriutuneet ajoissa iltapesuista, saatamme lukea ensin jotain pienemmille. Kohta kaksi täyttävä kuopus ja nelivuotias tykkäävät kuunnella pätkän vaikkapa Eetua ja rumaa rusinaa, Kolmea iloista rosvoa tai Myyrän satuaarretta. Toisinaan he tyytyvät selailemaan kuvakirjoja tai etsimään Herra Hakkaraisia Mauri Kunnaksen kirjoista.

Meillä on luettu viimeksi kuluneen vuoden aikana iltasaduksi niin Astrid Lindgreniä kuin J. R. R. Tolkieniakin. Satujen ja fantasian lomaan olen yrittänyt saada vähän tyttökirjatunnelmia, mutta lukemani Pieni talo suuressa metsässä oli lasten mielestä korkeintaan ok ja ainakaan vielä ei ole kuulunut vaatimuksia sarjan muiden osien lukemisesta. Isommat lapset jaksavat kuunnella jo todella pitkiä ja monipolvisia tarinoita, ja pitkät kirjasarjat ovat suosiossa: on kivaa, kun hyvään kertomukseen on jatkoa. C. S. Lewisin Narnia-sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta lapset tykkäsivät tosi paljon, mutta kolmannen osan alkupuoli oli niin tylsä, että kirja ja jäi ainakin toistaiseksi sivuun. Vuodenvaihteen tienoilla meillä luettiin Siri Kolun Me rosvolat ja pääsimme sarjan toiseen osaan, mutta kun kokeilimme J. K. Rowlingin Harry Potteria ja Viisasten kiveä, veivät velhopojan seikkailut mennessään ja jatkoimme Potter-sarjaa eteenpäin.

Mies luki eilen illalla Azkabadin vangin loppuun, joten tänä iltana meillä aloitetaan uusi kirja. Lapset liputtavat neljännen Harry Potter -kirjan, Liekehtivän pikarin, puolesta, mutta itse kaipaisin jotain vähän erilaista kolmen HP-kirjan jälkeen. Lisäksi vähän epäilyttää, että sarjan neljäs osa voi olla vähän liiankin jännä. Mies on aika samoilla linjoilla kanssani, vaikka onkin tykännyt lukea Pottereita. Haaveilen, että lukisimme lasten kanssa yhteen putkeen kaikki Onneli ja Anneli -kirjat, mukaan lukien Putti-kirjat, joita ei meillä ole vielä luettu. Rempseän lilliputtipojan seikkailut kirjoissa Putti ja pilvilaivat ja Putti Puuhkajasaarella saattaisivat saada vilkkaan leikki-ikäisen pojankin kuuntelemaan vähän pidempää iltasatukirjaa, ja Marjatta Kurenniemen maailmassa viihtyvät kaikki.


Iltasatuhetki on kyllä päivän paras hetki. Olemme kaikki yhdessä, usein vieläpä melkein samassa kasassa. Pienimmät nukahtelevat usein pikku hiljaa syliin ja viereen ja heidät nostetaan sieltä omiin peteihinsä, ja isommat kömpivät silmät ristissä sänkyihinsä siinä vaiheessa, kun "Lue vielä" -vaatimukset eivät enää saa vastakaikua.

Ihania iltasatuhetkiä ja kauniita unia!

Blogien lastenkirjaviikon ihana banneri on Mun totuudet -blogin Eucon käsialaa.


16 kommenttia:

  1. Voi kuinka mukavalta iltasatuhetkenne kuulostaa. Kirjavalikoimanne on monipuolinen ja kiinnostava!
    On ihanaa, jos lapsetkin kiinnostuvat lukemisesta. Meillä esikoiseni ei valitettavasti enää nykyään välitä lukemisesta, mutta keskimmäinen lukee mielellään ja paljon. Viiden kuukauden ikäinen vauva pitää kovasti kirjojen katselemisesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, ehkä esikoisesikin löytää kirjat vielä; olen varma, että kodin "perintö" ja vanhempien esimerkki vaikuttaa vaikka sitten pinnan alla myös vähemmän lukuintoisissa ikä- ja elämänvaiheissa. Kirjoja innoissaan selailevat vauvat ja taaperot ovat hellyyttäviä <3

      Poista
  2. Iltasadut ovat parhaita hetkiä lukemiseen, sillä lapset saavat olla vanhempien lähellä ja turvassa. Siihen on mukava uinahtaa. Muistan kun 3v. tyttöni aikoinaan halusi aina vain uuden kirjan luettavaksi kun minä luin, mutta isän lukiessa monotonisella äänellä nukahti heti. Eipä silti, rakastan lukemista myös ääneen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ihania iltasatumuistoja – te vanhemmat pystyitte siis valitsemaan kulloisenkin iltasadunlukijan sen mukaan, paljonko kello oli, eli halusitteko lapsen nukahtavan heti vai vasta myöhemmin ;). Minustakin on mukava lukea ääneen!

      Poista
  3. Ihanaa Maria! Tätä oli niin kiva lukea! Meillä on hyvin samantapaista kirjallisuutta juuri iltasatukirjoina (lapset 2 x 8-v. ja 6-v. sekä vauva 1-v.) . HP on meinanut jyrätä kaiken alleen, mutta olen sinnikkäästi taistellut muidenkin kirjojen puolesta. Narnian ykkösosan saimme eilen päätökseen, ja on jännä nähdä, miten käy siinä kolmosessa, jota nyt moitit vähän pitkästyttäväksi alultaan.

    Luulen, että kirjoitan jonkin vastaavan kuvauksen meidän lukuhetkistämme - jääpähän itsellekin muisto näistä ajoista. Tänään bloggasin vauvan lukuhetkistä, joita riittää pitkin päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, hauska kuulla, että teillä luetaan paljon samoja kirjoja – ihmekös tuo, kun on niin samanikäisiä lapsiakin! Hih, "äidit monipuolisemman lukemisen puolesta"! Ei niissä Pottereissa muuta, mutta kun se sarja on niin laaja... (ja toki aika jännäkin ilmeisesti loppua kohden) Nyt alkoi minuakin uteloittamaan, että mitä tykkäätte Narnia-sarjasta pidemmän päälle. Paitsi että kolmas osa alkoi pitkäpiimäisesti ja vähän sekavasti, minua häiritsi kirjojen asenteellisuus ja moralistisuus, mutta se olisi jo ihan oman postauksensa aihe.

      Kävinkin kurkkimassa blogissasi teidän nuorimmaisen "lukuharrastusta" <3 Meilläkin melkein 2v. on tuntunut olevan välillä se innokkain lukija/kuuntelija. Kuulemma varhainen kiinnostus kirjoihin ennakoi hyviä luki-valmiuksia! :)

      Poista
  4. Kiva kuulla, että muillakin HP jyrää;) Meri jätti toviksi melkein kaiken muun, kun löysi Potterit. Nyt kummipoika, 9 vee, ei halua enää kuunnella muuta kuin Pottereita. Yllättävää kyllä, olen itsekin pitänyt sekä Pottet-kirjoista että -leffoista;)

    Lukeminen illla koko perheen kesken on kuin turvallinen, lämmin syli tai iso mukillinen kaakaota, sellainen juttu, joka antaa hyvän mielen ja kauniita unia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, voin hyvin kuvitella, että lapset ja nuoret (ja sama monilla aikuisillakin, totta kai) eivät vaan voi jättää Potter-sarjaa kesken sen kerran aloitettuaan, on siinä vaan sen verran koukuttava rakenne ja mielikuvitusta kutjuttava maailma.

      Ihanasti määrittelit iltasatuhetken tunnelman ja merkityksen <3

      Poista
  5. Satuhetkenne kuulostavat ihastuttavilta! <3 Ja ne ovat tärkeitä hetkiä, sellaiia jotka vaikuttavat elämään vielä aikuisiälläkin.

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana postaus elävästä lapsiarjesta ja huippu kun toit isit esille iltasadun lukijoina! Meilläkin isi lukee pääasiallisesti iltasadut ja se on kyllä minusta kunniatehtävä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, olethan lukenut Jäljen äänen postauksen "Kun isä lukee pojalle"? Aivan herkistävän ihana postaus tuosta kunniatehtävästä!

      Poista
  7. Samaa ajattelin kun edelliset kirjoittajat. Ihana postaus ja ihanat iltasatuhetket. Voi kun muistan vielä sen ajan, kun lapsi osasi tarinan ulkoa ja jos sanankin luki väärin, niin oikaisu tuli heti. :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Omppu! :) Meillä on muuten aika harva tuollainen pidempi lastenromaani tullut luettua kahteen (saati useampaan) kertaan, kun usein siirrytään kohti uusia seikkailuja. Yksi kahteen kertaan luettu lastenkirjasarja tulee mieleen, Uspenskin Fedja-sedät. Sen sijaan tässäkin postauksessa mainuttua kuvakirjaa Eetu ja ruma rusina olen saanut lukea ääneen tosi monta kertaa, ja nelivuotias korjaa lukemistani välillä sen perusteella, että muistaa jotkut kohdat eri tavalla! :D

    VastaaPoista
  9. Meillä vetästiin tossa kaikki Pottrit putkeen. Joulukuussa aloitettiin ja jäätiin Eelin kanssa niin koukkuun, että välillä luettiin tunteja päivässä :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veera, te olitte nopeita! :D Ilmeisesti loppupään kirjat eivät olleet liian jänniä Eelille ainakaa? Meillä kun ei kumpikaan vanhemmista ole lukenut Pottereita aiemmin, niin ei tiedetä mitä kaikkea garmiwaa niissä tapahtuu... Meilläkin on välillä luettu pidempää kirjaa (eli ns. iltasatukirjaa) päivälläkin, esim. "aamusatuna", se on aika ihanaa.

      Poista