keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Teatteri Jurkan Maagisen ajattelun aika sai nauramaan kyynelten läpi

Kristiina Halkola Joan Didionina Teatteri Jurkan monologinäytelmässä Maagisen ajattelun aika. Kuva: Marko Mäkinen.


Nojaan kylmään tiiliseinään ja koetan mahduttaa jalkani penkkirivien kapeaan väliin. Ilma on sakeaa jännityksestä ja yleisön hengityksestä. Näyttämöllä istuu nainen vaaleissa vaatteissa ja mustissa aurinkolaseissa. Kun nainen alkaa kertoa surusta, rakkaudesta ja menetyksestä, jokainen meistä pääsee osaksi maagisen ajattelun taikapiiriä: jos Joan ei laita pois Johnin kenkiä, niin mies kenties vielä tulee takaisin, tuleehan?

Maagisen ajattelun aika
Teatteri Jurkka
Ennakkonäytös 6. 4. 2016

Teksti Joan Didinon
Roolissa Kristiina Halkola
Ohjaus ja lavastus Johanna Freundlich
Valosuunnittelu Jukka Kuuranne
Musiikki Rene Ertomaa

Ajatus suruvuosien muistelmiin perustuvasta monologinäytelmästä on raskas, mutta Kristiina Halkolan tulkitsemana teos on lämmin, intiimi ja lohdullinen: elämän ilo ja suru kietoutuvat yhteen.

Joan Didion on itse kirjoittanut näytelmän samannimisen muistelmateoksensa pohjalta. Siinä missä koin muistelmateoksen jossain määrin etäisenä, paikoin paperinmakuisena ja yksityiskohdiltaan ja viittaussuhteiltaan turhakin runsaana, on dramatisointiin tiivistetty olennainen. Paperinmakuisuudesta muistuttavat enää lavastuksessa käytetyt kopiopaperit ja liimalaput, joiden funktio ei minulle avautunut. Kuvastivatko ne kenties sitä, että kirjailija löytää lopultakin lohdun juuri tekstistä, tarrautuu kirjaimiin ja paperiin, kun kaikki muu rakas katoaa tavoittamattomiin?

Muutoin näytelmän lavastus on vaaleaa ja ilmavaa, kodikasta ja lempeää. Aivan tavallisessa olohuoneessa, takkatulen taikapiirissä. voi tapahtua pahin: Joan Didion kertoo siitä, kuinka hänen miehensä kuoli äkillisesti kesken illallisvalmistelujen. Tästä alkoi "maagisen ajattelun aika", jolloin kirjailija ei täysin käsittänyt tuskallista tosiasiaa vaan odotti Johnin palaavan hetkenä minä hyvänsä. Näytelmässä maagiseen ajatteluun johdattavat Halkolan elätyvän kerronnan rinnalla helisevä äänimaailma ja valojen leikki.

Kristiina Halkolan Joan Didion on humoristinen, viisas ja itseironinen nainen. Monologinäytelmässä on huumoria, jota en Didionin alkupeäisen muistelmateoksen riveiltä lukenut. Halkolan Didionin tuntuu sanovan: tämä käsittämättömän painava suru tapahtuu teillekin, mutta te selviätte siitä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti