torstai 17. toukokuuta 2012

Carol Shields: Tavallisia ihmeitä


Carol Shields: Tavallisia ihmeitä. Kootut novellit.
The Collected Stories. Suom. Hanna Tarkka.
Otava 2008, 658 sivua.

Isoäidin torjuva suhde nudismiin ei ollut yllätys kenellekään, joka hänet tunsi. Hän oli luonteeltaan taipuvainen pikemminkin peittämään, ei paljastamaan. Samalla viikolla, kun hän meni isoisän kanssa vihille, hän teetti raskaat, poimutetut verhot heidän Macklin Avenuelta ostamansa talon ikkunoihin. Seuraavana kesänä kuistin korikalusteisiin tehtiin irtopäälliset. Jokaisen lipaston päällä oli brodyyriliina. Isovanhempieni talon tyynyissäkin oli sekä aluspäälliset että tyynyliinat, ja isoäiti ompeli kukallisesta vahakretongista eräänlaisen hupun, joka sidottiin vinonauhoilla sievästi pesukoneen ympärille silloin, kun sitä ei käytetty. Jokaisen tuolin selässä ja käsinojilla oli pitsisiä pikkuliinoja. Sohville oli heitetty villapeittoja. Paksuilla kokolattiamatoillakin oli siellä täällä mattoja. Täyteläisyyttä, pehmeyttä kaksin verroin. Hänen kotinsam oli niitä, joissa oli helppo kuvitella tukehtuvansa.
(novellista "Asu on vapaa")

Olen viime päivinä kokenut "tavallisia ihmeitä" ja lukenut Carol Shieldsin Tavallisia ihmeitä. Olin alkuun sitä mieltä, että rakastan Shieldsiä ennen kaikkea romaanikirjailijana - paksujen, nautinnollisten lukuromaanien ja kiintymystä herättävien henkilöhahmojen kirjailijana - mutta muutaman novellin jälkeen olin myyty. Tavallisia ihmeitä sisältää ymmärtääkseni lähes kaikki Shieldsin novellit, joista osa on julkaistu jo 1980-luvulla ja viimeisimmät 2000-luvulla, joten ei ole ihme, että kertomukset ovat keskenään hyvinkin erilaisia.

Muutama novelli (esimerkiksi "Perhesalaisuuksia", "Meidän miehemme ja naisemme" ja "Kirjailijankramppi") toi mieleeni Alice Munron, johon tutustuin Julkisia salaisuuksia -kokoelman merkeissä maaliskuussa, muutama muistutti enemmän sitä Shieldsiä, joka on minulle tuttu esimerkiksi romaaneista Sattumankauppaa, Pikkuseikkoja ja Ruohonvihreää. "Munromaiset" novellit olivat etäännytetympiä ja kryptisempiä - jäin miettimään, että mistä tässä oikeastaan oli kysymys, "shieldsmäiset" taas lämpimämpiä ja herkempiä. Todellisuudessa kaikki novellit ovat tietenkin aitoa Carol Shieldsiä, ja on vain hyvä laajentaa kuvaa suosikkikirjailijastaan.

Monet novelleista kuvaavat avioliittoa tai parisuhdetta, kuten alussa lainaamani "Asu on vapaa", jossa aviomiehen innostus nudismiin kasvattaa vaatteita paksumman juopan puolisoiden välille. Pariskunnan välillä on aitoa rakkautta ja intohimoa, mutta he ovat unohtaneet, että luonnon aineksissa on pahkoja ja oksia, ei niistä voinut syntyä mitään ehdottoman suoraa. Asian ymmärtämisestä olisi voinut tulla yksi heidän katoavista salaisuuksistaan, osa autuutta, johon he olisivat voineet jossain vaiheessa iloisesti alistua. Ihmisten välisissä suhteissa on monessa muussakin novellissa jokin mutta, joka kaihertaa kanssakäymisen taustalla.

Elämä ei ole suurta draamaa, vaan pieniä arkisia sanoja tai eleitä. Novellissa "Eros" nelivuotias Ann palaa kotiin muutaman yön kyläilyreissulta. Keittiönpöydän ruskeat tabletit ovat vaihtuneet kukalliseen liinaan, ja Ann ymmärtää yhtäkkiä, että kotiin jääneillä vanhemmilla on oma olemassaolo ilman häntäkin, omat salaiset kahdenväliset siteensä. Ikääntyvä kirjailija novellissa "Edith-Esther" kestäisi ehkä vielä elämäkerturinsa tungettelevat puhelut ja tämän pakkomielteen nähdä Edith-Esterin elämässä ja tuotannossa hengellistä etsintää - mutta ei sitä, että kahvinkeitin on rikki ja pikakahvi maistuu kitkerältä.

Yhdeksi suosikikseni nousi kokoelman avausnovelli "Segue", jossa keski-ikäisen sonettirunoilijan elämässä tarkoin sommitellut säkeet nivoutuvat arjen markettikäyntiin, huoleen aikuisen tyttären jaksamisesta ja väljähtyneen avioliiton pohtimiseen. Ihana on myös esimerkiksi "Päiväkirja" jossa nelikymppinen ontariolaispariskunta matkustaa Ranskassa, vuoroin toisensa kohdaten ja etääntyen niin todellisuudessa kuin vaimon päiväkirjan lehdillä.

Tavallisen ihmeellistä - tai ihmeellisen tavallista - helatorstaita kaikille!

18 kommenttia:

  1. Maria, nyt sinua varmaan ilahduttaa, että olen valinnut Shieldsin tuotannon suvilukemisekseni. Olen lukenut häneltä vasta Kivipäiväkirjat, Ellei, Larryn juhlat, Pikkuseikkoja ja Ruohonvihreää eli en paljon mitään.

    Shields vakuuttaa juur omalla tavallisella/tavattomalla tyylillään;-)

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut tämän muutama vuosi sitten (varmaan heti silloin kuin ilmestyi), mutten juurikaan muista mitään novellien sisällöstä. Aion kuitenkin lukea tämän uudelleen jossain vaiheessa (on TBR 100 -listallani) ja tämä hieno tekstisi johdatteli sopivasti aiheeseen.

    Vertaisit joitakin novelleja kiinnostavasti Munron teksteihin. Pitääkin mietiskellä tuota, kunhan pääsen syventymään kokoelmaan toistamiseen.

    Aurinkoista helatorstaita!

    VastaaPoista
  3. Leena, Shields on täydellinen valinta kesäkirjailijaksi! Minäkin suunnittelen lukevani Shieldsiltä vielä Kivipäiväkirjat "lähiaikoina" (joka on minulla aika venyvä käsite) ja Pekan vinkkaama Selibate Seasonkin kiinnostaisi, kun saisin aikaiseksi tilata sen Adlibriksesta.

    VastaaPoista
  4. Anna Elina, en löytänyt tästä yhtään blogiarvioita googlella, mutta muistelin useammankin kirjabloggaajan maininneen tämän jollakin top10- tai elämäni kirjat -listallaan. Mielenkiintoista kuulla, mitä olet mieltä Munro-rinnastuksesta luettuasi tämän uudelleen.

    VastaaPoista
  5. Vaikuttaapa hyvältä! Minulla on joku ihme asennevamma novelleihin, mutta olen jo pitkään harkinnut karkuretkeä kirjalliselle epämukavuusalueelle... Olen itse asiassa odotellutkin sopivan houkuttelevaa novellikokoelmaa johon saisin kipinän tarttua. Nyt taisi löytyä :) Kiitos sinulle tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, kiva kuulla että sait tästä vinkin - Shieldsin novelleista on helppo aloittaa genreen tutustuminen ja ihastuminen :).

      Poista
  6. Minäkin haluan lukea tämän pian. Kirja odottaa pokkarina hyllyssä, mutta tätä ennen taidan kuitenkin lukea Shieldsiltä Ruohonvihreän sekä Rakkauden tasavallan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, sinulla on ihanat lukusuunnitelmat :). Minusta tämä kokoelma sopii hyvin luettavaksi pikku hiljaa, kun yhteispituutta niteellä on reilusti ja näistä herkkupaloista haluaa nautiskella kunnolla.

      Poista
  7. Joo, nyt tuli kyllä vahvasti sellainen olo, että pitäisi jatkaa tätä pari vuotta sitten kesken jäänyttä kirjaa mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, luulin että olet lukenut kaikki Shieldsit! Tästä on kiva lukea novelli silloin, toinen tällöin - itsekin aloitin tämän joskus viime kesänä, luin taas talvella jonkun tarinan, mutta suurimmaksi osaksi tällä viikolla, kun oli sopiva hetki.

      Poista
    2. Luin tästä ensimmäisen kolmanneksen keväällä 2010, mutta sitten minullekin iski jonkinlainen ähky ja päätin mieluummin tarttua johonkin Shieldsin romaaniin, joka silloin osui käteen. Tarinoiden laadussa ei ollut mitään vikaa, mutta olen tosiaan yleensäkin enemmän romaani- kuin novelli-ihmisiä. Ehkä olisi viisainta nauttia pala silloin tällöin – eihän tätä jytkyä kai ole tarkoituskaan nielaista kerralla, kun novellit on alun perinkin julkaistu kolmena eri kokoelmana. (Ehkä myös jotenkin alitajuisesti säästelen tätä senkin takia, että olisi vielä jotain Shieldsiä lukematta. Shieldsin Austen-kirja odottaa myös yhä vuoroaan.)

      Poista
    3. Pekka, tuo Austen-kirja on kyllä hyvä - vaikka siinä ei ole Shieldsin omia henkilöhahmoja, kerronta on ihanan shieldsmäistä :).

      Poista
  8. Minulla on tämä aarre omassa hyllyssäni, ja onneksi on, koska tein sen kanssa sen minulle tyypillisen virheen, että ahmaisin sen nopeasti. En siis muista paljon mitään, mutta Tavallisista ihmeistä riittäisi kyllä nautiskeltavaa pitkäksi aikaa uudelleenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, minulle ei kyllä yleensäkään jää novellikokoelmista kauhean paljon mieleen, siis aiheista tai henkilöistä, tunnelmista enemmän. Mutta näihin novelleihin pitää kyllä palata!

      Poista
  9. Tämä on yksi harvoja kirjoja, jotka olen jättänyt kesken lähivuosina. Syynä ei ollut kirjan laatu - tarinat olivat oikein mukavia! - vaan yksinkertaisesti novellien määrä. Sata sivua taisin saada luettua, sitten iski ähky. Ja koska en osaa palata kirjoihin silloin tällöin, ei auttanut muu kuin kiikuttaa kirja pikimmiten kirjaston vaihtohyllyyn ja toivoa uutta parempaa kotia. Shieldsiä lähden kyllä kokeilemaan romaanilla joku päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, oho - raaskit luopua kirjasta! Minustakin tämä on aika paketti kerralla luettuna, mutta minulla ei tosiaan ole ongelmaa lukea novellikokoelmia pätkissä. Shieldsin romaaneista ainakin Pikkuseikkoja ja Ruohonvihreää ovat mukavan lyhyitä.

      Poista
  10. Voi, minä olen lukenut tästä vasta pari novellia, mutta samoin kuin sinä ihastuin ikihyviksi Segue-novelliin. Se on mielestäni täydellinen!

    Tämä on niin paksu, että pitäisi ehkä lukea tätä novelli päivässä tai keksiä joku muu projekti. Muuten minulle tähän tarttuminen on jotenkin tainnuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, minulla oli tämän kanssa vähän "novelli kuukaudessa" -projekti, kunnes nyt sain luettua enemmän kerralla :). Tämä on tosiaan aika tuhti paketti, onneksi novellit ovat kuitenkin keskenään melko erilaisia.

      Poista