lauantai 6. huhtikuuta 2013

Lapsille luettua


J. K. Rowling, Jack Thorne & John Tiffany: Harry Potter ja kirottu lapsi
Ursula le Guin: Maameren tarinat 1-3
Marjatta Kurenniemi: Putti Puuhkajasaarella
Hannele Lampela & Ninka Reittu: Prinsessa Pikkiriikki
D. D. Everest: Archie Greene ja taikurin salaisuus

Meillä luetaan lapsille paljon ääneen – pitkin päivää lyhyitä kuvakirjoja, vähän toki muusta päiväohjelmasta riippuen, ja joka ilta iltasatu, joka on yleensä jokin pidempi kirja, lastenromaani tai satukokoelma. Iltasadun lukee yleensä mieheni, ja näistä kirjoista en luonnollisestikaan tee blogiarviota. Myös suurin itse lapsille lukemistani kuvakirjoista palautuu kirjahyllyyn tai kirjastoon ilman, että kirjoitan niistä blogiin, eikä kaikista edes irtoaisi kovin paljoa sanottavaa. Olen kuitenkin jo pitkään ajatellut, että olisi hyvä merkitä muistiin edes kaikki lastenromaanit tai erityisen hyvät kuvakirjat, joita luemme lapsille. Päätinkin nyt tehdä blogiin oman alasivunsa lapsille luetuista kirjoista, johon kirjaan lapsille luettuja kirjoja ja kenties jotain lyhyitä kommentteja ja huomioita niistä. Toivon, että tästä olisi hyötyä myös teille blogin lukijoille, kun valitsette lapsillenne luettavaa!

Koska en muista kaikista kirjoista tarkkaa lukemisajankohtaa, päädyin järjestämään ja täydentämään tätä listaa tekijän nimen mukaan aakkosiin.



Tuula Kallioniemi: Karoliina ja noidutut tossut, Karoliina ja villit luistimet, Karoliina ja Baskeri-Villen koira. Kuvitus Marika Maijala. Otava. Kotimaisia lastenromaaneja.

Karoliina-kirjat ovat esi- ja alkuopetusikäisille suunnattuja lastenromaaneja, jotka kuvaavat reippaan Karoliina-tytön sekä hänen perheensä ja ystäviensä arkea. Realistista kerrontaa ryydittää Karoliinan vilkas mielikuvitus sekä tietysti huumori. Sarjan ensimmäinen osassa, Karoliina ja noidutut tossut, päähenkilö on esikoululainen, ja toisessa osassa Karoliina ja lentävä reppu (jota emme ole vielä lukeneet) hän menee ekalle. Seitsen- ja viisivuotiaat tytöt ovat kuunnelleet Karoliina-kirjoja ihan mielellään, mutta mitään suurimpia suosikkeja niistä ei ole muodostunut. Aion kuitenkin etsiä tai varata kirjastosta vielä lukematta olevat osat enkä pidä ihan mahdottomana sarjan keräämistä omaankin hyllyyn. Toiseksi vanhin lapsistamme on menossa syksyllä eskariin, jolloin ehkä luemme Noidutut tossut uudestaan.

Lisää Karoliina-kirjoista: Oota, mä luen tän eka loppuun, Lumiomena, Opuscolo.

Jon Klassen: Haluan hattuni takaisin. (I want my Hat back) Suom. Pirkko Harainen. Wsoy 2013, 23 sivua. Lasten kuvakirja.

Haluan hattuni takaisin -kuvakirjaa on kehuttu kovasti muutamassa blogissa, ja onnekkaasti se sattui löytymään kirjastosta heti tuoreeltaan. Tämä kirja luettiin meillä moneen kertaan ja monen toimesta: luin sen alle kouluikäisille esikoisen ollessa koulussa ja iltasatuaikaan tämän luki ensin ekaluokkalainen ääneen muille ja sitten mies vielä kerran ääneen. Useista lukukerroista huolimatta lapset eivät tainneet tajuta viitteellisesti kuvattua, varsin julmaa loppuratkaisua, mutta esikoinen hoksasi, että "teksti kun punaisella kun joku valehtelee". Oivaltava kirja, jossa teksti ja kuvat tukevat saumattomasti toisiaan.

Kirjasta lisää: Lastenkirjahylly, Sininen keskitie



Paula Moilanen: Keinuhevonen. Kuvittanut Kirsi Haapamäki. Lasten Keskus 2011, 86 sivua. Kotimainen, historiallinen lasten kertomus.

Iltasaduksi luetussa kirjassa kuvataan Suomen historiaa 1920–1945 käsin valmistetun joululahjan, keinuhevojen kautta.

Kirjasta lisää: A Writer's Blog

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli

Tämä uusin (2012) Risto Räppääjä taisi olla ensimmäinen meidän lapsille luettu sarjan kirja. Itse olen kyllä lukenut Räppääjä-kirjoja, niitä ensimmäisiä, aiemminkin. Mies luki Nukkavierun Nellin lapsille iltasaduksi ja kuulosti siltä, että hauskaa oli niin lukijalla kuin kuuntelijoillakin! Esikoinen (7 v.) harmitteli kun kirja loppui, ja oli ilo kertoa, että kirjoja on paljon lisää.

Hetki lyö, Risto räppääjä

Lopusta alkuun – lapset pitivät uusimmasta Risto Räppääjästä niin paljon, että etsin kirjastosta ensimmäisen osan ja senkin mies ja lapset nauttivat iltasatuna. Luin itsekin kirjasta yhden luvun ja oli ihana havahtua yhtäkkiä erääseen hauskaan kohtaan, katsoa toisia ja rämähtää yhdessä nauruun.


Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset

Lisää Nopolan siskosten mainiota tekstiä! Viime syksynä luimme "päiväsatuna" sarjan uusimman kirjan, Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen, joka on aiemmista osista poiketen kuvakirja ja Salla Savolaisen kuvittama. Rubensin veljekset on vanhempaa tuotantoa eli lastenromaanimittainen ja Markus Majaluoman kuvittama. Mies lukee kirjaa iltasatuna ja naurunremahduksia ja kikatusta kuuluu lastenhuoneesta varsin taajaan. 

Jukka Parkkinen: Kalevi Korpin seikkailut. Sisältää kirjat Korppi ja kumppanit, Korppi ja korven veikot, Korppi ja Korpin poika sekä Korppi ja Pitkänen. Kuvittanut Jyrki Vuori. Wsoy 1999, 405 sivua. Yhteisnide kotimaisista saturomaaneista.

Isäni luki Jukka Parkkisen mainioita Korppi-kirjoja minulle ja sisaruksilleni ääneen kun olimme pieniä, ja taisimme kuunnella niitä äänikirjoinakin. Lainasin viime kesänä "Kootut Korpit" kirjastosta ja mies luki ne lapsille ääneen iltasatuna. Koko nelisataasivuinen, melko harvakseltaan mustavalkokuvitettu yhteisnide sujahti luetuksi varmaankin suunnilleen parin, kolme viikon aikana. Minäkin kuuntelin kirjaa aika paljon; oli hauska huomata esimerkiksi sellaisia intertekstuaalisia viitteitä ja huumoria, jota ei ollut lapsena tajunnut. Parkkisen kirjoissa, jos missä, on monia tasoja ja kerrassaan riemastuttavaa huumoria. Suosittelen lämpimästi!


Leena Parkkinen: Miss Milky Ray. Kuvitus Camilla Pentti. Teos 2011, 51 sivua. Kotimainen lastenkirja.

Nyt onkin jo uusi kirjailija-Parkkinen astunut kehiin: isä-Parkkinen jatkaa vielä täysillä kirjailijantyötään, mutta tytär-Parkkinenkin alkaa vakiinnuttaa asemaansa.

Kirja kertoo Mercedes-tytöstä, joka löytää Ayshire-rotuisen lehmän kotinsa kylpyammeesta. Lehmä, nimeltään Kevytmaito Tetra Rex Hytönen, haaveilee voittavansa lehmien kauneuskilpailun. Hulvattomien käänteiden lisäksi kirjassa on tummia sävyjä: Mercedes on aiemmin ollut auto-onnettomuudessa, josta on jäänyt niin fyysisiä kuin henkisiäkin arpia koko perheelle.

Kirjasta lisää: Koko lailla kirjallisesti, Kirjava kammari

Timo Parvela: Ella ja kadonnut karttakeppi. Kuvitus Tammi 2012, 132 sivua. Kannen kuva Mervi Lindman. Kotimainen lastenromaani.

Timo Parvelan kuvakirjoja, esimerkiksi Hilda-kirjoja, on luettu meillä paljon, mutta Ella-sarjan uusin kirja, Ella ja kadonnut karttakeppi, oli vasta toinen meillä luettu Ella-kirja. Ensimmäinen oli kolmesta lyhyehköstä tarinasta koostuva melko runsaasti värikuvitettu Ella ja kaverit juhlatuulella, jota luin esikoiselle viime syksynä. Ella-kirjat eivät mielestäni ole ihan parhaimmillaan ääneen luettuina, ja ne onkin kai ensisijaisesti tarkoitettu alakoululaisten itsensä lukemiksi. Kirjojen huumorikin on sellaista, että se avautuu vähän vanhemmille lapsille (ei siis juurikaan alle kouluikäisille) ja aikuisille parhaiten. Mies luki Kadonneen karttakepin ääneen iltasatuna, ja ainakin ekaluokkalainen kuunteli sujuvasti.

Kirjasta lisää: Lumiomena

Kaija Pispa: Silkkipytty. Sulon ja Tildan seikkailut Hiidenharjussa. Kuvittanut Salla Savolainen. Wsoy 2011, 184 sivua. Kotimainen lastenromaani.

Tämän nappasin kirjaston hyllystä Salla Savolaisen hienon kansikuvan perusteella. Kirjassa on myös Savolaisen mustavalkokuvitus. Kaija Pispan (Löytyn) tekstit olivat minulle entuudestaan tuttuja vain laulujen sanoituksista. Olisin mielelläni lukenut tämän lapsille itse, mutta iltasatupinoon tämäkin päätyi, kuten niin monet muut pidemmät kirjat – päivisin nuorimmaiset touhottavat niin tehokkaasti, että on hankala löytää säännöllistä rauhallista lukuhetkeä pidemmälle kirjalle.

Kirjan maailmassa, 1800-luvun Pirkkalassa, seikkailevat Harjun talon poika Sulo ja pikkupiika Tilda, jotka jäljittävät varastettua silkkipyttyä ja pelastavat siinä sivussa Hiidenharjun tulipalolta. Lastenromaani sopii ääneen luettavaksi noin 5–10 -vuotiaille, mutta varmasti myös sujuvan alakoululaisen itsensä luettavaksi.

Miehen mukaan kirja lähti hieman hitaasti liikkeelle, mutta tarinan vire parani kirjan edetessä ja huumori kolahti niin lapsiin kuin aikuiseenkin. Kuuntelin sivukorvalla miehen lukiessa tätä lapsille, ja mieleeni jäi kohta, jossa kirjan lapset myivät hevosenlantaa leivoksina! :)





24 kommenttia:

  1. Kiinnostuin kovasti tuosta Kaija Pispan kirjasta. Hänen lastenlyriikkansa on meille tuttua, pidän kovasti.

    Meilläkään Karoliina-kirjat eivät ole niitä kaikkein suosituimpia, mutta ekaluokkalainen kyllä lukee niitä mielellään. Ellojen kanssa sama juttu. Minä itse hihittelen Elloille sitäkin enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, uskallan kyllä näin sivukorvalla kuunnelleenakin suositella tuota Pispan kirjaa :). Täytyypä itse tutustua noihin lastenlyriikoihin!

      Poista
  2. Katjan tavoin kiinnostuin myös tuosta Pispan kirjasta! Tänään kävimme kirjastossa ja mukaan tarttui pino lastenkirjoja. Tämä postauksesi innoitti, jos minäkin kirjoittaisin, mitä me luemme tällä hetkellä ja mitkä ovat lasten suosikkeja. Jospa bloggaisin siitä huomenna...

    VastaaPoista
  3. Sara, olisi kyllä kiva kuulla teidänkin lastenkirjasuosikeista!

    VastaaPoista
  4. Aion syksyllä ottaa päivittäin luku/satupiirin tulevassa eskariryhmässäni, joten mielelläni luen lukemistanne kirjoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, kiva kuulla -- ja tuo satupiiri on varmasti hyvä juttu!

      Poista
  5. Kiitos uusista vinkeistä! Meillä poika lukee vain jalis-kirjoja ja Aku Ankan taskareita. Onneksi aina könyää viereen, kun alan lukea tytölle muita tarinoita.

    Meillä lasten isä kertoo omia tarinoita, mikä on myös aivan ihanaa. Ja viime aikoina multa ollaan pyydetty myös omia tarinoita. Pitäisi varmaan kirjoittaa ylös nuo miehen tarinat, ja julkaista ne satuina muillekin =)

    Mutta kyllä lapsilla on wiin lisäksi selvä tarve kuulla tarinoita. Käydään joskus kirjastojen satupiireissä ja ne on kyllä aivan ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, vau -- tuo että lasten isä, ja sinäkin, kerrotte lapsille tarinoita kuulostaa aivan mahtavalta! Kirjoita ihmeessä niitä muistiin. Luin jostakin, että vaikka Suomessa luetaan paljon lapsille ääneen, olisi hyvä lisätä omien tarinoiden kertomista lapsille sekä keskustelua luetusta / kerrotusta, ne kehittävät eri osa-alueita kielessä ja ajattelussa (ja niitä harrastettiin jossakin / joissakin verrokkimaissa enemmän kuin Suomessa).

      Akkarithan on ihan hyvää lukemista, ja varmasti jalis-kirjatkin (joihin en tosin ole tutustunut).

      Poista
  6. Kiitos, Maria! Meilläkin kuluu kasoittain lastenkirjoja, joista parhaita luetaan useaan kertaan niin, että lukijaa alkaa ensiksi kyllästyttää ;-)... Vain osa on esillä blogissani, ehkä ne, joista itse innostun tai pojat tykkäävät selvästi eniten. Olen miettinyt myös luettujen listaamista, kutta en ainakaan toistaiseksi ole ryhtynyt tuumasta mihinkään toimeen. Rakkaimmat kirjat tietysti hankin "listaksi" omaan hyllyyn :-). Katselen täältä lisää vinkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, juu, toisto on tärkeää ;). Paitsi että oman hyllyn kirjoja luetaan (kirjasta riippuen toki) uudestaan ja uudestaan, niin lapset haluavat usein myös lainata kirjastosta tuttuja kirjoja.

      Poista
  7. Ihana, kun teillä luetaan jo pitempiä kirjoja kuin meillä :). Mutta bongasinpa pöydältänne mahdollisesti kuvakirjankin-onkohan se Jellona kirja? Meillä nimittäin on se nyt lainassa ja siinä oli upea kuvitus. En taida ehtiä esitellä sitä blogissani, kun vaihdamme taas ensi viikolla kirjoja- jee :D!
    Savolaisen kuvitukset ovat kyllä niiiiin ihania :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue, meillä on tosiaan vanhin jo ekalla, joten iltasaduissa painottuvat pidemmät kirjat (näin on tosin ollut jo monta vuotta, sillä kuvakirjat aiheuttavat turhaa hässäkkää silloin, kun pitäisi rauhoittua iltaunille -- ja pidempään, niukasti kuvitettuun kirjaan pienimmäiset usein nukahtavat kätevästi ;))

      Tuossa kuvassa (joka on otettu kirjastossa viime kesänä) taitaa tosiaan näkyä Jellona-kirja, mutta en muista, lainasimmeko sitä sillä kertaa. Kirja on kyllä tuttu.

      Samaa mieltä Savolaisen kuvituksista!

      Poista
  8. Meillä on viime aikoina taas lukeminen jäänyt vähän ulkoilun jalkoihin. Tyttö kun tulee kotiin, niin juoksee saman tien pihalle naapurin lasten kanssa. Tärkeää tietysti sekin! Iltasatu kyllä luetaan edelleen.

    Mulla on jäänyt Leppislampun alla -blogin päivittäminen ihan kokonaan. Olen tässä miettinyt vaihtoehtoja sille, koska haluaisin kuitenkin pitää myös lastenkirjallisuutta esille omalta osaltani. Yksi vaihtoehto oli, että kirjoittaisin lastenkirjoista samassa blogissa kuin muistakin lukemistani. Toisaalta en haluaisi Leppislamppuakaan kokonaan haudata. No, katsotaan..

    Viime aikoina olen ilahtunut siitä, että kuopus 1½ v. hakee omasta hyllystään kirjan ja kiipeää syliin. Lukutoukan elkeitä siis onneksi hänelläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, tuo ulkoilukin on kyllä niin hieno juttu – lukemaan ehtii sitten taas huonommilla keleillä paremmin :). Mielläkin on välillä päiviä, jolloin iltasatu on ainoa lukeminen.

      Tuo on kyllä vaikea (ajankäytöllinen) kysymys: yksi vai kaksi kirjablogia? Joskus olen harkinnut erillisen lastenkirjablogin perustamista, mutta tullut siihen tulokseen, että aika ei riitä päivittämään aktiivisesti kahta blogia. Kun Leppislamppu on kuitenkin jo olemassa (ja sillä on niin mainio nimikin!) niin sinun ei mielestäni kannattaisi sitä lopettaa. Ehkä jossain vaiheessa aikaa päivittämiseen on taas enemmän?

      Erillisen lastenkirjablogin etu on mielestäni siinä, että "julkaisukynnys" esim. jollekin lyhyelle kuvakirja-arviolle on ehkä matalampi kuin "yleikirjablogissa".

      Ihana pieni lukutoukka teillä! :)

      Poista
  9. Onpas hyvä idea tuo miniarviosivu lastenkirjoista! Meilläkin luetaan paljon lastenkirjoja, ja samalla tavalla niistä bloggaaminen jostain syystä vain jää. Nyt on muuten mielenkiintoiset ajat, kun tyttö on oppinut lukemaan ja lukee kirjansa suurimmaksi osaksi ihan itse. Mahtava seurata läheltä sitä maailman laajentumista, mikä lukutaidosta seuraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, se on kyllä mahtavaa seurattavaa, kun lapsi oppii lukemaan ja löytää tiensä kirjojen maailmaan <3

      Poista
  10. Sinulle on haaste blogissani. (:

    VastaaPoista
  11. Kiitos hienosta listasta, Maria :) Meilläkin luettiin tuota Klassenia alkuperäisteoksena koko syksy. Suomenkielistä en ole ehtinyt katsomaan, mutta alkuperäinen sai aikaan hervottomia naurukohtauksia 5- ja 7-vuotiaassa. Sen taika oli nimenomaan yksinkertaisuudessa, niin kielessä kuin kuvissa. Meillä sitä siteerataan leikeissä vieläkin ja nauretaan päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ira, kiva kuulla että Hattu-kirja on teilläkin tuttu ja tykätty :). Olisi ollut hauska pitää kirjaa lainassa pidempään ja katsoa, missä vaiheessa lapset hoksaavat lopun, mutta yritän palauttaa useimmat kirjat aika nopeasti, kun lapset haalivat joka kirjastoreissulla kasan uusia.

      Pitäsikin tehdä retki erääseen espoolaiskirjastoon, jossa on iso lastenosasto :)

      Poista
  12. Loistava ajatus tehdä erillinen sivusto lasten- ja nuortenkirjoista! Pistätkös pahitteeksi, jos seuraan esimerkkiäsi kevään kuluessa? Olen miettinyt aikaisemminkin, että miten ihmeessä nostaisin lanun paremmin esille. Tämä on loistoratkaisu!

    Leena Parkkisen kirja alkoi kiinnostaa! Kiitos vinkistä, ja linkityksestä myöskin!

    VastaaPoista
  13. Valkoinen kirahvi, en tietenkään pahastu :). Tarkoitukseni oli pääasiassa vain listata luettuja kirjoja, mutta innostuinkin tarinoimaan ja kommentoimaan... Toimii tosiaan myös lanu-nostona, sillä noita yläsivuja luetaan yllättävänkin paljon.

    VastaaPoista
  14. Voi kun kivaa! Tämä oli ihana idea! Katson mielelläni lastenkirjavinkkejä ja mietin itsekin aluksi, miten niistä bloggaisin. Bloggaan mieleenjäävimmistä, en kaikista lukemistamme lastenkirjoista. Minun blogini kun ei muutenkaan ole puhdas kirjablogi, vaan sellainen sekalainen soppa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annelie, kaikista lastenkirjoista ei tosiaan ehdi bloggaamaan. Ja niiden lukeminen (kuten aikuistenkirjojenkin) on se pääasia, bloggaaminen tulee sitten sen jälkeen jos aikaa jää :)

      Poista