tiistai 12. marraskuuta 2013

Jenni Linturi: Malmi, 1917


Jenni Linturi: Malmi, 1917
Teos 2013, 203 sivua.

– Ajatella, Ingeborg sanoi. – Että joskus minä kuvittelin olevani rohkea.

Lettu ei vastannut mitään, hän istui isän nojatuoliin ja jäi odottamaan aamua. Kaikki he olivat joskus kuvitelleet olevansa toisenlaisia kuin olivat.

Jenni Linturin toinen romaani, Malmi, 1917, heittää niin suoraan keskelle tapahtumia, että olen jonkin aikaa hieman hukassa siitä, ketkä olivatkaan suomen-, ketkä ruotsinkielisiä, ketkä olivat punaisia huligaaneja ja ketkä valkoisia riistäjiä, kuka on kenenkin poika ja tytär. Toisaalta olen iloinen tästä hämmennyksestä, sillä sitä paremmin romaanin henkilöt piirtyvät näkyviin ihmisinä, kukin omana itsenään. Työläisten ja tilallisten kahakoista, miliisinpillien ja kiväärien ulvonnasta nousevat päähenkilöinä esiin ruotsinkielisen tilallisen tyttäret Ingeborg ja Lettu sekä maalta isän apulaisnimismiehen pestin perässä Helsingin laidalle Malminkylään muuttaneet veljekset Oiva, Antero ja Into.

Ingeborg haaveilee näyttelijänurasta ja matkalla maineeseen pyörittelee kiharoitaan sakilaisten pysähtyessä kadulla ostamaan ruusuja. Lettu pakkaa eväskoriin makkaraa ja juustoa ja salakuljettaa ne veljeksille. Romaanin naiskuvaus tuo mieleeni Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan ja ehkä vielä enemmän Katja Kallion vuoteen 1914 ja 1930-luvulle sijoittuvan romaanin Säkenöivät hetket, joista viimeksi mainitussa kuvataan myös siskoksia. Naiset joutuvat sotien ja muiden kahakoiden keskellä venymään ja kestämään, mutta rohkeimmat heistä uskaltavat myös unelmoida. Etenkin nuoret tytöt ovat tyttöjä myös poliittisten kuohuntojen aikana, heillä on omat salaiset haaveensa, turhamaisuutensa ja hupsuutensa.

Hänen olisi karattava Oivan kanssa vihille. Ehkä he lähtisivät Eurooppaan, eläisivät kuin boheemieläimet ja söisivät aamiaisensa italialaisilla kukkuloilla, Pariisin kaduilla. Tietenkin Oiva haluaisi mennä myös Berliiniin. Siloin Lettu sanoisi, että hän näkisi mieluummin maaseutua. Sitten he riitelisivät kiivaasti hotellihuoneessa. Oiva heittäisi tuhkakupin vihassa. Sirpaleet kimpoilisivat seinästä. Lettu painaisi päänsä käsiinsä. Silloin Oiva huomaisi typeryytensä ja laskeutuisi polvilleen Letun jalkoihin. Lettu syleilisi häntä ja itkisi. Eivätkä he lähtisi enää mihinkään vaan jäisivät hotelliin ja menisivät tunteistaan sekaisin.

Naiskuvaus on totisesti muuttunut niistä ajoista, jolloin Tyyni Tuulio kirjoitti nuorille naisille ihanteellisen ja opettavaisen romaanin Marja-Liisa harjoittelee, jossa päähenkilö haluaa tehdä velvollisuutensa kotimaataan ja perhettään kohtaan ja uskaltaa tavoitella unelmiaan vain, jos ne ovat sopusoinnussa isänmaan edun kanssa. Linturin naishahmot ovat inhimillisiä ja monitahoisia, mutta niin ovat Malmi, 1917 miehetkin, jotka aatesuunnasta riippumatta ovat milloin järkeävän maltillisia, milloin turhan kuumapäisiä, mutta harvemmin niin rohkeita ja johdonmukaisia kuin heidän ihateiden mukaan pitäisi.

Joissakin historiallisissa romaaneissa vedetään laajoja kaaria yli vuosien, vuosikymmenten ja kenties vuosisatojenkin. Toisissa, kuten Malmi, 1917:sta, kuvataan lyhyttä ajanjaksoa, isoja ja pieniä käännekohtia, joissa joskus risteävät kansakunnan ja yksilön kohtalot. Linturi kirjoittaa tiiviisti, mutta ei lainkaan lakonisesti. Pikemminkin romaanin kieli on rujoja tapahtumia vasten runollista, maalailevaa: "Värisevä taivas, janoiset lehmukset pudottivat keltaisia lehtiään." Kieli olisi voinut enemmän ankkuroitua kuvattavaan aikakauteen, mutta näinkin tempauduin mukaan romaanin tapahtumiin, elävästi kuvattujen henkilöiden rinnalle.


Kirjasta on blogannut myös ainakin TuijaTa, jonka kanssa huomaaan verranneeni Linturin kirjaa muutamiin samoihin teoksiin.

P.S. Tätä postausta kirjoittaessani kello heilahti tiistain puolelle, eli tänään julkaistaan Finlandia-palkintoehdokkaat!

8 kommenttia:

  1. Tämä kiinnostaisi aiheensa puolesta kovasti ja myös sinun arviosi saa kirjan kuulostamaan houkuttelevalta. Se mikä taas epäilyttää on se, että en oikein innostunut Linturin edellisestä, jossa jo oli tuota "kielellä maalailua", joka ei ihan ole minun juttuni. Luultavasti kuitenkin nielen ennakkoluuloni ja luen kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, minä taas en ole vielä lukenut Linturin esikoista ja vähän yllätyin maalailevasta kielestä (josta kyllä tykkään), en tosin osaa sanoa miksi yllätyin. Jos tämä ei olekaan ihan sinun kirjasi, niin onpahan kuitenkin tiiviydessään varsin nopealukuinen.

      Poista
  2. Tämä on yksi harvoista tämän syksyisistä uutuuksista, jotka haluaisin oikeasti lukea. Olin melkein varma, että tämä nousisi ehdolle Finlandia-voittajaksi, mutta toisin kävi. Ehkä tartun ensin Linturin esikoiseen, ja sitten vasta tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, millä perusteella arvailit Malmi 1917 Finlandia-ehdokkaaksi? Minäkin varovasti tätä veikkailin (aiheen takia, ja koska Linturin esikoista kehuttiin kovasti), mutta toisaalta olisin ollut aika yllättynyt, jos samalta tekijältä sekä ensimmäinen että toinen romaani olisi päässyt ehdolle. Hieno kirja tämä oli joka tapauksessa. Linturin esikoisen aihe ei kiinnosta ihan niin paljon kuin tämän, mutta luultavasti luen senkin jossain vaiheessa.

      Poista
  3. Olen aloitellut kirjaa, ja lukenut jotain nelisenkymmentä sivua. Ja olen edelleen ihan pihalla, enkä pidä tästä tunteesta. :) Olisin kaivannut tähän jonkinlaista johdantoa, olisi kivaa ymmärtää edes vähän missä mennään ja kuka kukin on. Ainakin nyt vielä tuntuu siltä että tämä kirja on aika työlästä luettavaa. Toivon että se tästä vielä lähtisi sujumaan. :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, tämä romaani totisesti alkoi aikamoisella rytinällä! Kuten tässä postauksessa sanoinkin, minäkin olin alussa aika pihalla (kuka on kuka, mitä oikein tapahtuu jne), mutta toisaalta pidin siitä, että en voinut kategorisoida henkilöitä heidän poliittisen suuntautumisensa (ja historiallisen jälkiviisauden) mukaan. Periaatteessa minäkin pidän täyteläisestä kerronnasta ja taustoittamisesta, mutta Malmi toimi minulle tosi hyvin näin, kohtauksina ja hetkinä. Toivotaan, että lähtee sinullakin sujumaan!

      Poista
  4. Tämä vaikuttaa kyllä tosi kiinnostavalta, mutta minäkin taidan lukea ensin Linturin esikoisen ennen kuin tartun tähän :).

    VastaaPoista
  5. Sanna, minunkin piti itse asiassa lukea Isänmaan tähden ennen tätä, mutta joku muukin oli kiinnostunut kirjasta ennen Malmi 1917 ilmestymistä ja jouduin palauttamaan sen ennen kuin ehdin kirjan pariin. Luultavasti luen Linturin esikoisenkin vielä, se kiinnosti jo ilmestyessään jonkin verran.

    VastaaPoista